Siis pakko kirjotella tänne lisää. Onneks oon täällä anonyymina. Luojan kiitos, en kestäis mitä jotkut mun kamut sanois jos lukis tätä. Tai mun vihamiehet. Voi sitä vittuilun määrää, mitä se mun ns. "vihamies" mulle latelee. Se on niin täynnä paskaa. Mun tekisi lyödä sitä turpiin joskus. Mutta, en mä kehtaa. Sais vaan huudot. Kotona ehkä ymmärrettäis mutta ei koulussa. Mulla on ihania frendejä, jotka kuuntelee mua. Mulla on joskus ehkä ihana poikaystävä, joka kuuntelis mua. Mulla olis joskus ehkä oma perhe, joka kuuntelis mun höpötyksiä töistä. Miten elämä nykyjään meneekin niin nopiaan? Ei ehdi perässä pysyä. :D